Koiraihmiset ovat kautta aikojen tienneet, miten suuri terapeuttinen vaikutus koiralla voikaan olla ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Viime vuosien aikana koirien merkityksestä ollaan tultu entistä tietoisemmiksi; nykyisin tiedetään, että koira on tehokas apu paitsi ihmisen fyysiselle hyvinvoinnille, myös oivallinen työpari pureuduttaessa ihmisen psyykkiseen puoleen, tunteiden ilmaisemiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Minulla on elämässäni kaksi äärimmäisen tärkeää osa-aluetta, lapset ja (villa)koirat. Olen jo vuosien ajan tiennyt haluavani yhdistää nämä rakkauden kohteeni paitsi vapaa-ajallani, myös ammatillisessa mielessä. Juuri tämä tekijä sai minut aikanaan kiinnostumaan koiratyöparista lasten kanssa työskennellessä. Kasvatustieteen gradunikin käsitteli koirien yhteyksiä koululuokan sosiaaliseen ilmapiiriin ja löydökseni vahvistivat entisestään käsitystäni siitä, miten paljon koirat todella voisivatkaan auttaa minua työssäni lasten parissa.
Minulla on tällä hetkellä kotona kaksi työkoiraa, mustat kääpiövillakoirat Diiva (Haydee’s Fame) ja Quincy (Quincy Bursztynowa Bona), joiden kanssa olemme harjoitelleet ahkerasti työskentelyä lasten parissa. Myös Lotta-pentu (Evona’s Cameo Girl) tullaan kouluttamaan työkoiraksi. Pääasiallinen mielenkiinnon kohteeni koira-avusteisessa työmuodossa on lapset, joilla on vaikeuksia tunne-elämässään ja sitä kautta myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessaan. Villakoira rotuna on mielestäni erinomainen työpari työskenneltäessä lasten kanssa; seurakoirina ne nauttivat suunnattomasti ihmisten seurasta ja yhdessä työskentelystä. Lisäksi ne ovat avoimia ja ystävällisiä perusluonteeltaan, joten ne ottavat yleensä ihmisen kuin ihmisen avosylin vastaan. Olen hankkinut aiheen parista täydennyskoulutusta ja tutkimusmatkani eläinavusteiseen toimintaan jatkuu yhä kirjojen, tutkimusten ja koulutusten muodossa.
Jos kiinnostuit aiheesta enemmän, voit halutessasi lukea alta myös teoreettista taustaa koira-avusteisesta työmuodosta.
 |
YLEISTÄ TEOREETTISTA TAUSTAA ELÄINAVUSTEISESTA TOIMINNASTA
Jo pitkään on keskusteltu lemmikkien myönteisestä vaikutuksesta niin ihmisten mielen kuin fyysisenkin terveyden kohdalla. Kansainvälisesti eläimiä, kuten hevosia, kissoja ja etenkin koiria, käytetään paljon mm. erilaisissa laitoksissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on todettu koiran läsnäolon ja vanhusten kokonaisvaltaisen terveyden kohentumisen yhteys selkeästi: koiran seura sai apaattiset ja dementoituneet vanhukset pirteämmiksi mieleltään ja sitä kautta myös fyysinen toiminnallisuus parantui merkittävästi. (Serpell 1996, 95–96.) Vaikka useimmat kansainväliset tutkimukset osoittavatkin eläinten läsnäolon suotuisat vaikutukset ihmisen elämään, vaikutukset eivät ole kaikkien kohdalla positiivisia: kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pidä eläimistä. Täten voidaankin olettaa, että koirien hyödyntäminen opetuksessa tai terapiassa on kiinni yksilön omista yksilöllisistä mieltymyksistä, sillä eläimet eivät ole kaikille soveltuva terapia- tai hoitomuoto, kuten ei esimerkiksi liikunta- tai musiikkikaan. Suurelle osalle ihmisistä eläimistä on kuitenkin paljon paitsi iloa, myös konkreettista hyötyä elämässään. (Viialainen 2004, 2.)
Myös lasten parissa koiria on käytetty jo melko kauan. Lasten psykiatri Boris Levinson lanseerasi ensimmäisenä termin ”lemmikkiterapia” vuonna 1964. Hän havaitsi vaikeista kommunikaatio-ongelmista kärsiviä lapsia hoitaessaan, että hänen lemmikkikoiransa toimi oivana ”jäänmurtajana” hänen ja hoidettavien lasten välillä. Lapset, jotka eivät juuri reagoineet muihin ihmisiin ja heidän kommunikaatioyrityksiinsä, antautuivat leikkimään ja kommunikoimaan koiran kanssa. (Serpell 1996, 89–91.) Levinson huomasi, että käyttäessään koiraa ikään kuin terapiavälineenä, hän saattoi tehdä lasten käyttäytymisestä paljon tulkintoja ja päätelmiä. Koira oli tehokas apulainen terapiaistunnoissa, sillä elävänä olentona se kykeni luomaan lapseen vastavuoroisen suhteen. Tyypillisessä leikkiterapiassa lapsi ei voi luoda vastaavanlaista vastavuoroista kontaktia leluun tai piirustukseensa Erityisesti Levinson arvosti nk. ”liikkuvaa terapiaa”. Tämä terapiamuoto sisälsi kaikessa yksinkertaisuudessaan koiraa ulkoiluttavan lapsen tarkkailua. Levinson uskoi voivansa tehdä tätä kautta paljon päätelmiä lapsen ongelmista. Hän kiinnitti huomiota mm. tapaan, jolla lapsi piteli koiran talutushihnaa tai tarkkaili lapsen suhtautumista liikenteeseen tai vaikkapa lähestyvään koiraan. (Melson 2001, 108–110.)
 |
Sheldraken (1997, 125) mukaan oleellinen tekijä eläimen läsnäolossa ihmisen tukena on nimenomaan fyysinen koskettaminen. Fyysinen koskettaminen paitsi rauhoittaa juuri tässä hetkessä, myös luo pitemmällä aikavälillä ihmiselle tuiki tärkeää turvallisuuden tunnetta. Myös Melson (2001, 103–104) kuvaa kosketuksen merkitystä ihmisen primitiivisistä tarpeista käsin. Erityisen merkityksellisiä koirat ovat konfliktitilanteessa tai tilanteessa, jossa lapsi kokee olevansa hyvin onneton ja ahdistunut. Lapsi ja nuori torjuu tässä vaiheessa usein aikuisen tarjoaman lohdun ja tuen, mutta saa lohtua hiljaisuudessaan empaattiselta eläimeltä. Lapset ja nuoret antautuvat puhumaan karvaisille terapeuteilleen avoimesti ja hellivät eläimiä monin tavoin, vaikka tunteiden ilmaiseminen tyypillisesti toisille ihmisille olisikin heitä varsin hankalaa.
Sheldraken (1997, 119) mukaan syitä siihen, miksi koirat ovat niin erinomaisen tärkeitä ihmisille, on mm. eläimen vilpitön kiintymys ihmiseen. Juuri koirat aivan erityisesti kiintyvät ihmisiin syvästi ja myös lähes palvovat ihmisiä, jotka kohtelevat heitä kauniisti. Melson (2001, 59) lisää listaan eläimen kyvyn olla aidosti läsnä tilanteessa kuin tilanteessa. Koira saattaakin välillä olla ainoa lapsen tukipilari, jolla on aikaa ja kiinnostusta tuoda lohtua lapsen elämään. Lemmikin tuki on hänen mukaansa vapaata ajan ja paikan kahleista siten, että lemmikki on aina vapaa vastaanottamaan erilaisia tunteita. Tässä suhteessa koira voi jopa korvata osittain lapsen kaipaamaa sosiaalisen tuen tarvetta. Luonnollisesti ihmiskontaktit ovat merkitykseltään ensiarvoisen tärkeitä etenkin lapselle sosialisaatioprosessinkin näkökulmasta, mutta jossain määrin empaattinen koira voi korvata tällä alueella ilmenevää vajausta läsnäolollaan.
Hart (2000, 70) kuvaa myös tutkimusta, jossa havaittiin eläinten merkitys lasten kykyyn keskittyä. Eheän ja sosiaalisesti toimivan ilmapiirin edellytys ainakin jossain määrin on työrauhan säilyminen luokkahuoneessa. Hartin mukaan eläinten avulla voidaan ohjata lapsen huomiota oppimisen kannalta oleellisiin tekijöihin ja koirien avulla myös turvata mielenkiinnon säilyminen itse asiassa. Koirien kautta lapset voivat myös hyvin hahmottaa elämän joskus raadollisiakin realiteetteja: rakas ja läheinen lemmikki voi kuolla tapaturmaisesti tai se saattaa uupua raskaan sairauden murtamana. Myös eläinten arkinen puuhailu luokkahuoneessa avartaa lasta oivaltamaan elävän eläimen toimintaa. Esimerkiksi koiran kiima-aikainen käyttäytyminen eroaa joskus suurestikin sen tavanomaisesta tavasta toimia ja elää Koiraa seuraamalla lapset pääsevät osalliseksi aidolla ja luontaisella tavalla asioista, joita olisi hyvin hankala toteuttaa ja esittää niin aidosti vain kirjojen avulla. (Hart 2000, 70.)
 |
