Koiraihmiset ovat kautta aikojen tienneet, miten suuri terapeuttinen vaikutus koiralla voikaan olla ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille. Viime vuosien aikana koirien merkityksestä ollaan tultu entistä tietoisemmiksi; nykyisin tiedetään, että koira on tehokas apu paitsi ihmisen fyysiselle hyvinvoinnille, myös oivallinen työpari pureuduttaessa ihmisen psyykkiseen puoleen, tunteiden ilmaisemiseen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen. Minulla on elämässäni kaksi äärimmäisen tärkeää osa-aluetta, jotka ovat lapset ja (villa)koirat. Olen jo vuosien ajan tiennyt haluavani yhdistää nämä rakkauden kohteeni paitsi vapaa-ajallani, myös ammatillisessa mielessä jollakin tavalla yhteen. Juuri tämä tekijä sai minut aikanaan kiinnostumaan koiratyöparista lasten kanssa työskennellessä. Kasvatustieteen gradunikin käsitteli koirien yhteyksiä koululuokan sosiaaliseen ilmapiiriin ja löydökseni vahvistivat entisestään käsitystäni siitä, miten paljon koirat todella voisivatkaan auttaa minua tulevassa työssäni lasten parissa.
Hakeuduin täydennyskoulutukseen “Koira lapsen tunnekasvatuksen työparina” vuonna 2009. Koulutus oli paitsi oivallinen foorumi verkostoitua muiden samasta aihealueesta kiinnostuneiden ammattilaisten kanssa, myös keino keskittyä aiheeseen intensiivisesti. Minulla on tällä hetkellä kotona kaksi työkoiraa, mustat kääpiövillakoirat Diiva (Haydee’s Fame) ja Quincy (Quincy Bursztynowa Bona), joiden kanssa olemme harjoitelleet ahkerasti työskentelyä lasten parissa. Pääasiallinen mielenkiinnon kohteeni tässä työmuodossa ovat lapset, joilla on vaikeuksia tunne-elämässään ja sitä kautta myös sosiaalisessa vuorovaikutuksessaan. Myös seuraava pentu, joka tulee perheeseemme ennemmin tai myöhemmin, tulee saamaan koulutuksen tähän työmuotoon. Villakoira rotuna on mielestäni erinomainen työpari työskenneltäessä lasten kanssa; seurakoirina ne nauttivat suunnattomasti ihmisten seurasta ja yhdessä työskentelystä. Lisäksi ne ovat avoimia ja ystävällisiä perusluonteeltaan, joten ne ottavat yleensä ihmisen kuin ihmisen avosylin vastaan.
Jos kiinnostuit aiheesta enemmän, voit halutessasi lukea alta myös teoreettista taustaa koira-avusteisesta työmuodosta
 |
YLEISTÄ TEOREETTISTA TAUSTAA ELÄINAVUSTEISESTA TOIMINNASTA
Jo pitkään on keskusteltu lemmikkien myönteisestä vaikutuksesta niin ihmisten mielen kuin fyysisenkin terveyden kohdalla. Kansainvälisesti eläimiä, kuten hevosia, kissoja ja etenkin koiria, käytetään paljon mm. erilaisissa laitoksissa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa on todettu koiran läsnäolon ja vanhusten kokonaisvaltaisen terveyden kohentumisen yhteys selkeästi: koiran seura sai apaattiset ja dementoituneet vanhukset pirteämmiksi mieleltään ja sitä kautta myös fyysinen toiminnallisuus parantui merkittävästi. (Serpell 1996, 95–96.) Vaikka useimmat kansainväliset tutkimukset osoittavatkin eläinten läsnäolon suotuisat vaikutukset ihmisen elämään, vaikutukset eivät ole kaikkien kohdalla positiivisia: kaikki ihmiset eivät yksinkertaisesti pidä eläimistä. Täten voidaankin olettaa, että koirien hyödyntäminen opetuksessa tai terapiassa on kiinni yksilön omista yksilöllisistä mieltymyksistä, sillä eläimet eivät ole kaikille soveltuva terapia- tai hoitomuoto, kuten ei esimerkiksi liikunta- tai musiikkikaan. Suurelle osalle ihmisistä eläimistä on kuitenkin paljon paitsi iloa, myös konkreettista hyötyä elämässään. (Viialainen 2004, 2.)
Myös lasten parissa koiria on käytetty jo melko kauan. Lasten psykiatri Boris Levinson lanseerasi ensimmäisenä termin ”lemmikkiterapia” vuonna 1964. Hän havaitsi vaikeista kommunikaatio-ongelmista kärsiviä lapsia hoitaessaan, että hänen lemmikkikoiransa toimi oivana ”jäänmurtajana” hänen ja hoidettavien lasten välillä. Lapset, jotka eivät juuri reagoineet muihin ihmisiin ja heidän kommunikaatioyrityksiinsä, antautuivat leikkimään ja kommunikoimaan koiran kanssa. (Serpell 1996, 89–91.) Levinson huomasi, että käyttäessään koiraa ikään kuin terapiavälineenä, hän saattoi tehdä lasten käyttäytymisestä paljon tulkintoja ja päätelmiä. Koira oli tehokas apulainen terapiaistunnoissa, sillä elävänä olentona se kykeni luomaan lapseen vastavuoroisen suhteen. Tyypillisessä leikkiterapiassa lapsi ei voi luoda vastaavanlaista vastavuoroista kontaktia leluun tai piirustukseensa Erityisesti Levinson arvosti nk. ”liikkuvaa terapiaa”. Tämä terapiamuoto sisälsi kaikessa yksinkertaisuudessaan koiraa ulkoiluttavan lapsen tarkkailua. Levinson uskoi voivansa tehdä tätä kautta paljon päätelmiä lapsen ongelmista. Hän kiinnitti huomiota mm. tapaan, jolla lapsi piteli koiran talutushihnaa tai tarkkaili lapsen suhtautumista liikenteeseen tai vaikkapa lähestyvään koiraan. (Melson 2001, 108–110.)
Sheldraken (1997, 125) mukaan oleellinen tekijä eläimen läsnäolossa ihmisen tukena on nimenomaan fyysinen koskettaminen. Fyysinen koskettaminen paitsi rauhoittaa juuri tässä hetkessä, myös luo pitemmällä aikavälillä ihmiselle tuiki tärkeää turvallisuuden tunnetta. Myös Melson (2001, 103–104) kuvaa kosketuksen merkitystä ihmisen primitiivisistä tarpeista käsin. Hän kertoo yhdysvaltalaisesta maatilasta nimeltä Green Chimneys, joka tarjoaa lapsille ja nuorille suunnattua eläinavusteita terapiaa. Erityisen merkityksellisiä koirat ovat konfliktitilanteessa tai tilanteessa, jossa lapsi kokee olevansa hyvin onneton ja ahdistunut. Lapsi ja nuori torjuu tässä vaiheessa usein aikuisen tarjoaman lohdun ja tuen, mutta saa lohtua hiljaisuudessaan empaattiselta eläimeltä. Lapset ja nuoret antautuvat puhumaan karvaisille terapeuteilleen avoimesti ja hellivät eläimiä monin tavoin, vaikka tunteiden ilmaiseminen tyypillisesti toisille ihmisille olisikin heitä varsin hankalaa. AASEL®-työmuodon kohdalla silittäminen ja ylipäätään koiran lähestyminen tapahtuu eläintä kunniottaen ja sen ehdoilla. Eläintä toki saa helliä ja halata, mutta vain, jos koira osoittaa omalla toiminnallaan olevansa halukas tällaiseen vuorovaikutukseen. Ohjaajan ammattitaidon kautta myös asiakas oppii tunnistamaan tilanteita, jolloin koira haluaa tulla silitellyksi tai vastaavasti milloin se mieluummin vetäytyy omiin oloihinsa.
Sheldraken (1997, 119) mukaan syitä siihen, miksi koirat ovat niin erinomaisen tärkeitä ihmisille, on mm. eläimen vilpitön kiintymys ihmiseen. Juuri koirat aivan erityisesti kiintyvät ihmisiin syvästi ja myös lähes palvovat ihmisiä, jotka kohtelevat heitä kauniisti. Melson (2001, 59) lisää listaan eläimen kyvyn olla aidosti läsnä tilanteessa kuin tilanteessa. Koira saattaakin välillä olla ainoa lapsen tukipilari, jolla on aikaa ja kiinnostusta tuoda lohtua lapsen elämään. Lemmikin tuki on hänen mukaansa vapaata ajan ja paikan kahleista siten, että lemmikki on aina vapaa vastaanottamaan erilaisia tunteita. Tässä suhteessa koira voi jopa korvata osittain lapsen kaipaamaa sosiaalisen tuen tarvetta Luonnollisesti ihmiskontaktit ovat merkitykseltään ensiarvoisen tärkeitä etenkin lapselle sosialisaatioprosessinkin näkökulmasta, mutta jossain määrin empaattinen koira voi korvata tällä alueella ilmenevää vajausta läsnäolollaan. Edellä on kuvattu sitä, miten perheen lemmikki voi toimia turvavankkurina lapselle erilaisissa elämäntilanteissa. AASEL®-työmuodossa toiminnan lähtökohtana on kuitenkin aina ohjaajan ja eläintyöparin vankka kiintymyssuhde. Kun ohjaaja tuntee koiransa ja koira voi luottaa, että ohjaaja ikään kuin suojelee sitä haastavissakin tilanteissa, saa asiakas aidon mahdollisuuden peilata omia tunteitaan ja käyttäytymismallejaan turvallisessa ilmapiirissä. Tässä työmuodossa asiakas prosessin edetessä oppii tutustumaan koiraan ja oppii vuorovaikutuksen kehittyessä erilaisia asioita tunne-elämästään.
 |
Koirat myös madaltavat ihmisten kynnystä kommunikoida keskenään. Useat koiran omistajat nimeävät tämän suureksi tekijäksi koiran omistajuudessa, sillä yksinäinenkin ihminen pääsee koiraa ulkoiluttaessaan osalliseksi sosiaalisesta vuorovaikutuksesta Tässäkin kohtaa koira toimii usein juuri ikään kuin ”jäänmurtajana” vapauttaen ihmiset kommunikoimaan keskenään. Vaikka yhteistä jutun aihetta olisi muuten hankalaa löytää erilaisten elämäntilanteiden tai fyysisten lähtökohtien vuoksi, avartaa koira ihmisten maailmankatsomusta ja yhteistä puhuttavaa löytyy vaikkapa koiran turkin hoidosta tai sen tavasta kiskoa talutintaan. Koirat myös tukevat sosiaalista ilmapiiriä juuri edellä kuvaamani tilanteen avulla. Avustajakoiraa apunaan käyttävät vammaiset lapset saavat esimerkiksi koulun kontekstissa huomattavasti enemmän positiivista huomiota, kuin ilman koiraa liikkuvat vammaiset lapset. Positiivisten kontaktien kautta vammaiset lapset pääsevät osalliseksi sosiaalisista suhteista terveiden lasten tavoin ja heidän luontainen itsevarmuutensa sosiaalisissa tilanteissa kehittyy. (Hart 2000, 67–72.)
Hart (2000, 70) kuvaa myös tutkimusta, jossa havaittiin eläinten merkitys lasten kykyyn keskittyä. Eheän ja sosiaalisesti toimivan ilmapiirin edellytys ainakin jossain määrin on työrauhan säilyminen luokkahuoneessa. Hartin mukaan eläinten avulla voidaan ohjata lapsen huomiota oppimisen kannalta oleellisiin tekijöihin ja koirien avulla myös turvata mielenkiinnon säilyminen itse asiassa. Koirien kautta lapset voivat myös hyvin hahmottaa elämän joskus raadollisiakin realiteetteja: rakas ja läheinen lemmikki voi kuolla tapaturmaisesti tai se saattaa uupua raskaan sairauden murtamana. Myös eläinten arkinen puuhailu luokkahuoneessa avartaa lasta oivaltamaan elävän eläimen toimintaa. Esimerkiksi koiran kiima-aikainen käyttäytyminen eroaa joskus suurestikin sen tavanomaisesta tavasta toimia ja elää Koiraa seuraamalla lapset pääsevät osalliseksi aidolla ja luontaisella tavalla asioista, joita olisi hyvin hankala toteuttaa ja esittää niin aidosti vain kirjojen avulla. (Hart 2000, 70.)
Therapy Dogs International Inc nimisen yhdistyksen toiminta Yhdysvalloissa käynnistyi erään sairaanhoitajan havainnoista koirien ja potilaiden kohtaamisista Kyseinen hoitaja havaitsi potilaiden olon kohentuvan monin eri tavoin koiran läsnä ollessa. Yhdistyksellä on paljon samankaltaista toimintaa kuin suomalaisillakin kaverikoirilla. Heillä on olemassa myös projekti nimeltään: Lapset lukevat koirille. Ohjelma tarjoaa lapsille mahdollisuuden niin kouluissa kuin kirjastoissakin lukea ääneen koirille. Projekti opettaa lapsille paljon positiivisesta tavasta käsitellä koiria ja siten myös muita eläviä olentoja. Se myös viestii siitä, että kirjasto ja koulu ovat mukavia paikkoja ja että lukeminen voi olla paitsi kehittävää myös hauskaa Ääneen lukiessaan lapsen kyvyt lukijana kasvavat hurjasti, mutta lempeällä tavalla. Projektissa mukana olevien lasten vanhemmat ovatkin kertoneet, että heidän lapsensa ovat tämän ohjelman ansiosta kehittyneet lukijoina huomattavasti. Samaan aikaan kun lapset ovat kehittyneet lukijoina, he ovat myös huomaamattaan omaksuneet lukemisen osaksi jokapäiväistä elämäänsä. Lapset ovat oivaltaneet, että vaikka lukeminen olisikin opettavaista, se voi yhtä aikaa olla myös hauskaa ajanvietettä. (www.tdi-dog.org/childrenreadingtodogs.htm) Tätä työmuotoa voidaan hyvin toteuttaa myös AASELIN® eettisistä lähtökohdista käsin; tällöin on merkityksellistä, että lapselle sanoitetaan tilanne. Lapselle voidaan esimerkiksi kertoa, että koira pitää tarinoiden kuuntelemisesta ihan niin kuin lapsetkin pitävät. Oleellisinta on kuitenkin se, että koira on aidossa kontaktissa lapseen; jos koira on lapsen vierellä kuuntelemassa vain aikuisen käskystä, voidaan tilanteessa mallintaa lapselle hyvin väärää kuvaa elävän olennon itsemääräämisoikeudesta.
 |
Myös Suomessa yhä useammassa hoitolaitoksessa, kuten perhekodissa tai vanhainkodossa, asuu koiria tai kissoja pysyvästi yhdessä laitoksen asukkaiden kanssa. Nastolalaisessa perhekodissa asuu yhteensä kuusi pientä rotua edustavaa koiraa, jotka tarjoavat huostaan otetuille lapsille iloa, lohtua, tukea ja turvaa. Lapset saavat oman mieltymyksensä mukaisesti joko toimia paljon koirien kanssa, tai elää ilman niiden suomaa seuraa. Se, etteivät kaikki ole eläinrakkaita, on yhtä luonnollista kuin sekin, etteivät kaikki rakasta liikuntaa. Perhekodin lapset ovat kuitenkin ihastuneet koiriin ja jokaisella lapsella on oma nimikkokoiransa, jonka kanssa voi halutessaan vaikka nukkua. Lapset opettelevat vastuuta huolehtimalla nimikkokoiriensa ruokinnasta, turkinhoidosta ja muista hoitotoimenpiteistä. Lapselle on myös tärkeä oivallus huomata, että niin koirilla kuin ihmisilläkin on omanlaisensa persoonallisuus. Erilaisuuden ymmärtäminen helpottuu näin myös koirien kautta. Tärkeää on myös se, että esimerkiksi arka lapsi voi löytää arasta koirasta tarpeellisen samastumiskohteen itselleen Näin lapsi voi pohtia arkuuttaan myös seuraamalla koiran käytöstä. Koirat opettavat lapsille paitsi tunteiden ilmaisemista, myös itsehillintää; jos lapsi on koiralle julma, hänen on rakennettava luottamus koiraan uudelleen hitaasti. Omien tekojen seuraamukset tulevat näin selkeästi lasten tietoisuuteen. Tämä puolestaan auttaa lapsia oppimaan käyttäytymisensä säätelyä ja muiden huomioonottamista. (Karlsson 2004, 26.)
”Eläintarhakoulu”-projektin avulla 90-luvun alussa saavutettiin myös eläinavusteiseen toimintaan kannustavia löydöksiä. Psykiatri Aaron Katcher ja psykologi Gregory Wilkins toteuttivat tutkimusprojektin, jossa tarkisteltiin tunne- ja käytöshäiriöisten lasten kehitystä ja käytöstä. Toinen koeryhmä osallistui seikkailukasvatusohjelmaan ja toinen eläintarhakouluun. Eläintarhakoulussa oppilaat opiskelivat ensin ”lisenssin” jonkin eläinlajin hoidosta, jonka jälkeen he pääsivät käytännön tasolla hoitamaan kyseistä lajia. ja opettamaan oppimaansa myös eteenpäin. Peräti 80% eläintarhakoulun oppilaista sai projektista kliinistä apua ongelmiinsa Etenkin häiriökäyttäytymisen, kuten aggressiivisuuden ja ympäristön tuhoamisen, todettiin vähentyneen selvästi. Key Sudeku Trotterin väitöskirjassa verrattiin hevosten avulla tapahtuvaa tunnekasvatustyötä ja toista, kouluissa käytettävää tunnekasvatusmallia toisiinsa. Hevosten avulla tapahtuneessa tunnekasvatustyössä saavutettiin parempia tuloksia ja psykososiaalisen elämän ongelmat lievittyivät tähän prosessiin osallistuneilla 8–14 vuotiailla lapsilla. Mittausten mukaan positiivinen käytös kasvoi, negatiivinen vähentyi (Cavessonin koulutusmateriaali 2009.)
